Luontokuvaus on yksi haastavimmista kuvauksen muodoista, sillä luonnon sävyjen ja eläinten liikkeiden vangitseminen vaatii harjoitusta ja taitoa, usein myös pitkäjänteisyyttä. Parhaimmat kuvat saattavat syntyä vahingossa, kunhan kuvaaja vain on perinteisesti oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Eläinten kuvaaminenhan on tietysti erilaista kuin ihmisten, sillä eläimet eivät tietoisesti odota, että kuvaaja saa hienon otoksen. Tilanne saattaa olla ohi sekunneissa, joten hyvällä luontokuvaajalla on oltava kehittynyt nopea reagointikyky tilanteisiin. Eläinmaailma toimii omilla ehdoillaan eikä useinkaan ole kiinnostunut tai innostunut ihmisen läheisyydestä.

Esimerkiksi kotieläimet toimivat hyvinä harjoittelukohteina kuvaajalle, sillä villieläinkuvaus on jo monta astetta vaikeampaa ja vaatii yleensä kehittyneemmän kuvauskaluston. Maisemakuvissa hyvä kuvaaja miettii useita eri puolia, valoa, maiseman muuttumista vuorokauden eri aikoina, kiinnekohtia ja kuinka saada kuvaan riittävästi syvyyttä. Oikeassa elämässä kuvaajan lumoava kohde on huomattavasti haasteellisempaa siirtää kuvaksi, jolla lumota myös katsojat. Ammattilaiset hallitsevat tämän taidon, kuten voi huomata National Geographicin vuoden 2014 parhaimmista luontokuvaehdokkaista.

Colin McKenzie on vanginnut arktisen luonnon kauneuden ja jääkarhun pennun heiluttamassa ylävitoset kuvassaan Arctic Hi-five, joka tuo jylhiin maisemiin ja jättiläismäisen haastavien asuinalueiden eläimeen mukavan lisän huumoria. Kuvassa poikanen näyttää heiluttavan käpäläänsä kuvaajalle, vaikka todellisuudessa poikanen on varmasti oman leikkinsä lumoissa eikä kovinkaan tietoinen pääsystään upeaan luontokuvaan.

Cherly Jongin Mother’s Love esittelee emon ruokkimassa linnunpoikastaan. Tämä tuo kuvaan erityisen tunteen siitä, että joissakin asioissa ihminen ja eläimet ovat samanlaisia, kuten äidinrakkaudessaan. Kuva on otettu Jakartassa ja tilanteen lisäksi kuvaaja on vanginnut kuvaan hienosti valon ja värit.

Sunrise Plaosan Temple on kaikin puolin hengästyttävän kaunis luontokuva, Bill Stipp on saanut samaan kuvaan monta hienoa asiaa, jotka harmonisoivat toinen toistaan: auringonnousun upea valo ja värit, paikalliset työssään riisipellolla, taustan upean temppelirakennuksen lisäksi. Riisipellon syvänvihreä väri ja taivaan purppuransininen rusko tekevät kuvasta taianomaisen.

Samaa mahtavaa luonnon esitystä voi ihailla Joel Spoonerin vangitsemassa luontokuvassa Kings Valley Clouds. Kuvan satumainen tunnelma on aamuauringon, kauniin viininviljelylaakson ja aamusumun yhteensatuttamisen tulos.

Sergey Ponomarevin Destroyed Homs puolestaan hiljentää kuvan äärelle. Valokuvaan on kaapattu tuhottu ja pommitettu tuhkainen kaupunki, jonka taivaalla näkyy lentävän lintuja: tuhon ja surun keskellä toivoa ja kauneutta.